Kuukauden selvännäkijä on Yleisradion tv-uutisten legendaarinen uutisankkuri Arvi Lind. Hän käväisi Juhana Helmenkalastajan kanssa Specsavers optikolla yksilöllisessä ja perusteellisessa näöntutkimuksessa. Samalla selvisi, millaisen uutisen Arvi itse aiheutti vuonna 1986.
Kuka optikolla
Nimi: Arvi Kullervo Lind
Syntymäaika: 22.12.1940
Eka kerta optikolla: 46 –vuotiaana Yleisradion uutisankkurina vuonna 1986.
Käynyt viimeksi optikolla: näöntutkimuksessa noin viisi vuotta sitten.
Käyttää silmälaseja: Lähes aina. Pelaa jääkiekkoja ja jalkapalloa ilman silmälaseja.
Oma käsitys näkemisen tilasta: Ihan hyvä. Näöntarkistus on paikallaan.
Tervehdys Arvi! Sinua on luonnehdittu ”Suomen luotettavimmaksi mieheksi” ja maailman kokeneimmaksi uutisankkuriksi. Ehdit juontaa lähes 40-vuotisen urasi aikana yli 10 000 Yleisradion tv-uutislähetystä ja niiden jäljiltä lähes kaikki suomalaiset tuntevat sinut. Sait ensimmäiset silmälasisi vuonna 1986. Miltä tuntui lukea uutiset ensimmäisen kerran silmälasit päässä, ja miten katsojat asiaan reagoivat?
Me luimme jo siihen aikaan uutisten tekstit teleprompterilta ja tekstien näkeminen alkoi tuottaa minulle ongelmia. Siihen aikaan puhuttiin vielä ikänäöstä, nykyisinhän puhutaan aikuisnäöstä. Suomen kielen harrastajana todettakoon, että tämä on muuten tyypillinen esimerkki eufenismista eli kiertoilmauksesta, jolla pyritään hieman lieventämään epämiellyttävää asiaa. Asia ei ollut ollenkaan epämiellyttävä, vaan ensimmäisillä silmälaseillani uutistenlukeminen onnistui taas mainiosti.
Ensimmäisillä silmälaseillani uutistenlukeminen onnistui taas mainiosti
Ihmisille ja uutisten katsojille uutistenlukijan ulkoisella olemuksella on suuri merkitys ja ensimmäiset silmälasini olivat ehkäpä sen illan uutislähetyksen suurin uutinen. Ohessa Ari Vainikkalan piirros samasta aiheesta.
Vuonna 1986 Arvi Lind ylitti uutiskynnyksen ja ilohan siihen todella aihettakin. Ari Vainikan pilapiirros lappeenrantalaisessa lehdessä v.1986.
Mikä on ensimmäinen näkömuistosi lapsuudesta?
Sota-aikana 1944 perheemme joutui evakkoon Lappeenrannasta Mikkelin Otavaan pommitusten takia. Olin 3,5 –vuotias ja mieleeni on jäänyt evakkomatka Lappeenrannasta Savitaipaleelle äidin polkupyörän kyydissä. Velipoika istui äidin pyörän etutelineessä ja minä istuin takana tarakalla tavaroiden päällä. Tienvarsilla näkyi paljon lehmiä. Evakkopaikassa sukulaistytön punaiset puuhelmet katkesivat hänen kaulastaan ja tippuivat laiturin lankkujen välistä veteen.
Mitä katsot ensimmäisenä aamulla, kun heräät?
Olen edelleenkin uutisten suurkuluttaja
Aivan ensimmäisenä vilkaisen kelloradion digitaalinäytöstä kellonajan. Olen aamuihminen ja edelleenkin uutisten suurkuluttaja. Aamulla katson ensimmäiset uutiset YLE Teksti-TV:stä ja jätän Ykkösen aamu-tv:n auki.
Arvi on saapunut kirkastamaan näköään.
Aloitit televisiourasi uutistoimittajan jo nuorena miehenä. Olitko ehtinyt hankkia esiintymiskokemusta sitä ennen?
Aloitin Yleisradiolla uutistoimittajana vuonna 1965. Itse asiassa aloitin yliopiston opiskeluaikana esiintymällä mainoksissa. Olen esiintynyt muun muassa Pallo-Paita Oy:n paitamainoksessa, Fazerin Pax-pastilli mainoksissa ja Vaasan Kunto näkkileipämainoksissa 1960-luvun alussa. Eettisistä syistä en enää tänä päivänä lähtisi mainoksiin.
Mitkä olivat uran aikana mieleenpainuvimmat uutiset?
Kaikkien aikojen suurin uutinen, jossa olen saanut olla mukana, oli ehdottomasti Neuvostoliiton sortuminen. Se ei ollut mikään yksittäinen jysähdys, vaan valtava maailmanhistoriallinen prosessi.
Minulle henkilökohtaisesti merkittäviä uutisia ovat olleet koko Suomen kansaa koskettavat suru-uutiset kuten Rissalan lento-onnettomuus lokakuussa 1978. Muistan, kuinka lensin yöllä paikalle selostamaan tapahtumaa ja aamulla samalla pienkoneella takaisin Helsinkiin tekemään päivän ylimääräistä uutislähetystä.
Koskettava uutinen oli myös henkilökohtaisen tuttavan, Tapio Rautavaaran kuolema vuonna 1979. Muistan kuinka kirjoitin Tapsan kuolemasta sähkeen ja kulttuuritoimitus haki taustalle Kulkuria ja joutsenta, siinä piti uutistenlukijan pikkuisen nieleskellä.
Vuonna 1967 ilmestyi ruutuun ensimmäisen kerran "huuliaan lipova ja idäksi murtava"Arvi Lind. Arvostelu oli murhaava, mutta onneksi sekä katsojat että Arvi ovat yli kolmessakymmenessä vuodessa tottuneet toisiinsa.
Millä silmällä eläkkeellä oleva uutisankkuri katsoo uutislähetyksiä?
Vaimoni aina moittii minua siitä, kun sanon: ”Meillä oli uutisissa tänään…”. ”Kenellä meillä? Sinä et ole enää siellä töissä!”, toteaa hän. Tavallaan ryhmäytän itseni vielä Yleisradiolaiseksi.
Sinä et ole enää siellä töissä!
Eihän seepra raidoistaan mihinkään pääse. Kyllähän minä katson edelleen lähetyksiä toimittajan silmin. Suomen kielen harrastajana kiinnitän huomiota kielioppivirheisiin, jos niitä sattuu uutisissa esiintymään. Kirjoitin aikanaan neljä vuotta kielipalautepalstaa uutistoimitukseen, mutten ole enää mikään kielipoliisi vaan suhtaudun tähänkin asiaan hyvin liberaalisti.
Miltä näyttää hyvältä?
Suomalainen nuoriso näyttää hyvältä. Olin kevään aikana luennoimassa toimittajan työstä Kuopion yliopistossa ja Minna Canthin lukiossa, jossa sain taas nähdä upean suomalaisen koulunuorison.
Meillä on erittäin hyvä koulujärjestelmä. Suomalaiset nuoret ovat viisaita, kohteliaita ja miellyttäviä. Heidän maailmankuvansa on laaja, he näkevät meidät suomalaiset osana muuta maailmaa ja ovat suvaitsevaisia.
Mikä on kaunein näkemäsi tilanne?
Voisiko se olla niinkin proosallista kuin poikamme Juhan ylioppilaaksi pääsy. Meidän lapsemme ovat tuottaneet meille pelkkää iloa. Kun äiti ojensi pojalleen ruusut ja halasi häntä lämpimästi koululla, niin olihan se todella kaunista katseltavaa. Ylioppilasjuhla on meikäläisen ikäpolven ihmiselle koskettava tilaisuus.
Arvi, Juhana ja Antti-Jussi vertailevat kehyksiä.
Mikä on kaunein näkemäsi maisema?
Palataan kesämaisemiin Savitaipaleen lähteenkirkkaalle Kuolimojärvelle, jossa vietimme lapsuuden kesät koko viiskytluvun. Soudimme lakatulla soutuveneellä tyyntä järven pintaa pitkin naapurin maalaistaloon hakemaan leipää ja maitoa. Suomalaisen kesämaiseman leppeys on vailla vertaa. Vaikka upeita ovatkin, niin Uusi-Seelanti ja Texasin preeriat jäävät toiseksi, kun muistellaan lapsuuden maidonhakumaisemia.
Mitä katsot ihmisestä ensikohtaamisessa?
Hampaat ovat kuin käyntikortti.
Silmäkontakti on tietenkin tärkeä, ensiksi katson silmiin. Mutta minä olen käytännön ihminen, joka katsoo seuraavaksi hampaita. Hampaathan viestivät siitä, kuinka ihminen hoitaa asiansa. Ne ovat kuin käyntikortti.
Mitä näkyy ihmisen silmistä?
Jo pelkästään silmiin katsominen viestii perusrehellisyyttä. Ettei ihminen luimuile sinne tänne, vaan katsoo silmiin. Silmistä näkee tunnetilan, surumielisyyden, väsymyksen ja ilon.
Kehystetyistä silmistä näkee helposti sen, onko aika ajanut ohi. Tietyssä vaiheessa silmälaseista tulee vanhannäköiset, joskus ne tekevät kantajastaan jopa koomisen näköisen.
